fun times dot com

Puhuin juuri ystäväni kanssa siitä, miten on ärsyttävää kun ihmiset tuuttaa blogeihinsa ja Facebookkiin pelkästään iloisia ja onnellisia asioita elämästään. Tulee väkisinkin sellainen olo, että olenko mä nyt ainoa jonka elämässä tapahtuu kurjiakin asioita. Mutta jotenkin se nyt vain on niin, ettei niistä negatiivisista asioista ole yhtä hauska kertoa maailmalle. Tässä siispä taas kertaus niistä iloisista asioista, joita mun elämässä on viime aikoina tapahtunut.

Viime viikon torstaina oli taas meidän kouluryhmän kesken yhdet meidän legendaarisista mutta niin harvoin tapahtuvista bailuista. Good times. Jo lähes kahden vuoden jälkeen noista ryhmäläisistä oppii vieläkin uusia asioita.

olin muissa kuvissa iloisempi, mutta en julkaise niitä, sillä niissä se, että mekkoni kaula-aukko oli vähän liian syvään uurrettu, näkyy aikas hyvin :D

Wohoo Jared Leto voitti Oscarin! Voin nyt siis virallisesti sanoa tavanneeni Oscar-voittajan! (ja tökkineeni kepillä jne jne) Lauantaina päästiin Tiian kanssa katsomaan Jaredin ohjaaman leffan erikoisnäytöstä. Pikkusenko oltiin myös innoissamme siitä, että saatiin ilmaiseksi poppareita ja juomat. Ilmaista ruokaa ei voita mikään. Paitsi Jaredin tapaaminen olisi voittanut, mutta tätä emme saaneet tällä kertaa kokea. Keikalla saimme kuitenkin nauttia kaikkien marssipoikien hapituksista huikean 50 metrin päästä. Olimme lippujen hankinnassa vähän myöhässä, joten ei saatu seisomapaikkoja. Saatiin kuitenkin suht hyvät istumapaikat. Keikka oli tosi hyvä ja yleisö ihan mahtava (en oo ikinä kuullut että suomalainen yleisö pitää noin kovaa ääntä ja laulaa noin hyvin mukana!!!!!!!!!!!).

Täytyy kyllä myöntää, että aika paljon keikka meni siihen että harmitteli mielessään että miks ei olla seisomassa. Mutta kaikkemme teimme, jotta sinne oltais päästy. Ennen keikkaa yritettiin laskelmoida jokaista livahtamismahdollisuutta permannolle. Kerran oltiin jo nojailemassa kenttää ympäröivään aitaan, mutta järkkärit ilmeisesti tajusivat suunnitelmamme, sillä yhtäkkiä kaikki järkkärit asettuivat asemiin ja kääntyivät kentällä seisomaan katsomoita kohti, jolloin mihinkään kohtaan ei jäänyt "sokeaa pistettä". :D Ja kyllähän me sitten lopuksi vielä mentiin yhdeltä permannon sisäänkäynnin lipuntarkastajalta rukoilemaan että se päästäis meidät sinne, mutta ei napannut. Ei lähtenyt flirttikään oikeen, kun oli niin punainen kaikesta juoksemisesta. :D

Olin lauantaina myös kaverini ohjaaman lyhytelokuvan kuvauksissa. Näyttelin lääkäriä ja mulle luotettiin jopa kaksi repliikkiä. :D (p.s. free food again wohoo) Sain castattua tän leffan yhteen päärooleista Sonjan serkun, joten nyt olenkin työllistänyt Sonjan sukua jo aika hyvin leffaprojekteihin, kun Sonjan pikkuveli näytteli mun tekemässä lyhytelokuvassa. Mutta pakkohan sitä, kun on noin lahjakas suku! ;)

Tällä viikolla olin tiistaina Metropolian Speksin ensi-illassa. Speksi on korkeakoulujen opiskelijoiden tekemä näytelmä, jonka kulkuun yleisö saa vaikuttaa huutamalla "omstartteja". Mä huusin ensi-illassa neljä omstarttia, jotka olivat "omstart maanjäristys" (baarikohtaus ja lava täynnä laseja ja ihmisiä, aika hauska kun kaikki alkoi kaatuilemaan maahan), "omstart venäjäksi" (huoran ja miehen keskustelu sai uusia vivahteita venäjäksi puhuttuna), "omstart sydänkohtaus" sekä "omstart bassosoolo". "Omstart bassosoolo" saattoi maksaa minulle ystävän, koska bassosoolo-käskyn annettuani selvisi, ettei tämä kyseinen miekkonen osannutkaan kovin hyvin soittaa bassoa. Herra ei moikannutkaan enää minua väliajalta tullessaan vaikka innokkaasti viuhdoin ja hymyilin. Mutta ei se mitään, hän on asetellut ojastaan löytämiään spurgun kalsareita onkivavalla päähäni useaan otteeseen viime vappuna, joten eiköhän olla nyt sujut. :D

Eilen olin Metropolian opiskelijayhdistyksen Metkan 6-vuotis gaalassa. Mua vähän jännitti mennä sinne, koska vain yksi kaverini oli menossa sinne. Gaala oli outo mutta ihan kiva kokemus. Aluksi pidettiin tosi paljon puheita, mutta tilannehuumorin (ja skumpan) ystävänä sain pidettyä hymyn huulillani. Puheissa minua eniten viihdyttivät seuraavat kohdat:

• Nuori Sofi Oksasta muistuttava nainen päättää lyhyen mutta rajun puheensa "Nyt vedetään överikännit!!". Tämän jälkeen juontaja kutsuu lavalle seuraavat puheenpitäjät, jotka ovat seurakunnan papit. (lol)
• Eräs mies menee lavalle pitämään puheen, jonka hän aloittaa kertomalla ettei häntä oltu kutsuttu gaalaan mutta tuli silti, kertomalla sitten miten pettynyt on Metropolian opiskelijayhdistykseen ja lopuksi siinä vaiheessa kun muut aina toivottivat Metkalle hyvää syntymäpäivää ja antoivat lahjan, tämä mies lopetti puheensa vielä viimeiseen kritiikkiin ja toivotti Metkalle parempaa harkintakykyä tulevaisuudessa.

Tilannehuumorista nauttiminen pelastaa kyllä niin monen tylsän hetken! En muuten olekaan ennen bilettänyt pappien kanssa. Olisin luullut, että he olisivat häippässeet puheen jälkeen kotiin, mutta siellä he bailasivat sulkemiseen asti meidän kännisten nuorten aikuisten kanssa, ja kyllä, sokeripalat oli kaulassa. :D

P.s. Kiitos teille kaikille ihanille lukijoille, jotka jaksatte käydä tarkistelemassa sivuani uusien postausten toivossa! Olen huomannut, kuinka blogiani on päivitelty ahkerasti, vaikka minä laiskana julkaisen uusia päivityksiä ihan liian harvoin. Olen nyt kuitenkin yrittänyt alkaa kirjoittamaan pidempiä postauksia, joten toivottavasti niitä lukiessa kuluu enemmän kuin 30 sekuntia. :)