Kuvauksellinen viikko

Huh.Tämä viikko on ollut kyllä varsin kuvaamistäyteinen! Hauskaa ja rankkaa on ollut, erityisesti hauskaa! :) Kerron teille tarkemmin jokaisesta kuvauspäivästä.

Keskiviikko

Olen nyt siis mukana tekemässä Metropolialle telkkarimainoskampanjaa. Viikkojen valmistelujen jälkeen keskiviikkona meillä oli eka kuvauspäivä pilottimainokseen. Kuvattiin päivän aikana mainoksen tokavikan ja vikan kohtauksen.

Iltapäivällä menimme kuvaamaan Metropolian opiskelijayhdistyksen järjestämää pulkkailutapahtumaa. Olemme palkanneet neljä näyttelijää pilottimainokseen, ja kaikki heistä ilmestyivät paikalle pulkkamäkeen. Saatiin aika helposti avustajiakin, kun kerrottiin kyseessä olevan telkkarimainos, kaikki halusi päästä telkkariin. :D Vesi meni kengistä monilla läpi ja oltiin ihan jäässä, voimat oli ihan poissa kotiin päästessä. Illalla kuitenkin lähdettiin kuvaamaan seuraavaa kohtausta.

Suuntasimme Tivoliin Metropolian bileisiin kuvaamaan pilottimainoksen viimeistä kohtausta. Oli kyllä siistiä, kun koko 11 henkinen kuvausryhmämme pääsi ilmaiseksi sisään! Aika vip-fiilis tuli! ;)

Tivolissa me haluttiin videokuvaa, jossa tanssilattia olisi täynnä tanssijoita. Mutta koska tanssilattialla ei ollut ketään, meidän piti saada ihmiset jotenkin sinne. Koska tunsin sillä hetkellä syntymähumalani vahvana, päätin kiertää koko klubin jokaisen seurueen läpi ja pyytää kaikkia menemään tanssimaan. En olisi uskonut, että kukaan menee, mutta kun olin käynyt noin sata ihmistä läpi, käännyin katsomaan tanssilattiaa. Kymmenessä minuutissa olin saanut tanssilattian lähes täyteen tanssijoista. Olin tosi fiiliksissä ja niin olivat muutkin kuvausryhmäläiset. Käskimme näyttelijämmekin tanssilattialle ja aloitimme kuvaamaan. Ja tuli kyllä ihan mielettömän hyvää materiaalia! Suuri kiitos siitä kuvausryhmämme eräälle ammattikuvaajalle.



Torstai

Torstai olikin sitten rankka päivä. Aloitin vähän yli viikko sitten terveellisen elämän. Tavoitteena oli siis jättää herkut pois, mutta syödä muuten tavallisesti. Harmillisesti alkuviikosta toteutin terveellistä elämääni hieman väärin. Osittain kiireestä johtuen söin liian vähän ja harvoin, ja tällä oli torstaina hieman kohtalokkaat seuraukset.

Olin iltapäivällä katsomassa Espalla veljeäni penkkariajoissa. Sieltä lähdin kohti Espoota koulussa pidettävään seminaariin. Junassa tajusin, että pyörryn ihan just jos en nyt saa kunnon ruokaa. Hoiperrellen sain raahattua itseni Sellon yläkertaan kiinalaiseen bufeeseen, jossa bufeen hinta oli minuutti sitten noussut  neljällä eurolla lounasajan loppuessa, mutta en olisi voinut välittää vähempää. En muista milloin viimeeksi olisin syönyt niin nopealla vauhdilla. Näytin varmaan tosi hullulta. Tuijotin vaan tyhjyyteen ja lapioin ruokaa suuhuni ilmeettömänä. :O :D Sen jälkeen olen kiinnittänyt ruokailuun vähän enemmän huomiota.

Seminaarin jälkeen mulla oli kuitenkin vielä ihan zombi olo. Nyt ei kuitenkaan ollut aikaa levätä, koska olin lupautunut esiintymään ryhmäkavereitteni kuvausprojektiin. Kuvausryhmä seuraisi mua ympäri Prismaa ja minä esittäisin ostavani päivän ruokani. Luulen, että he pyysivät minut projektiinsa, koska ajattelivat mun olevan kameran edessä samanlainen pirteä hullu, mikä yleensä aina olen. Tänään olin kuitenkin kaikkea muuta.

En ole varma hymyilinkö kertaakaan kameralle. Sanat menivät sekaisin, kun yritin selostaa mitä ostan ja miksi. Kun yritin sanoa jotain hauskaa, päädyin selittämään pitkät pätkät siitä, miten olen allerginen kaikelle enkä voi ostaa melkein mitään. Se oli enemmänkin masentavaa kuin hauskaa katsottavaa ja kuunneltavaa. Ainoa humoristinen asia minkä onnistuin tekemään, tein vahingossa. Verensokeriarvot tärisyttivät mun käsiä sen verran, että kun esittelin kameralle hyllystä valitsemaani tofua ja yritin viskata tofupaketin sitten koriin, lensi se lattialle. Kuvausryhmää nauratti, mutta luulen etten voita katsojia tällä "tosi hurjalla" tempulla puolelleni.

Pyysin kuvausten jälkeen anteeksi laimeaa esiintymistäni, ja sanoin että voidaan kuvata tuo joku toinen päivä uudestaan jos materiaalista tuli kamalaa. En kyllä odota innolla valmiin tuotoksen näkemistä.

Perjantai

Perjantaina pääsin leikkimään koulussa säätiedottajaa green screeniä vasten! Oli aika hauskaa. Päädyin kertomaan pienen myrskyisän saaren säätiedoista. Btw, tiesittekö että kun kymmenet kirkkaat spottivalot on kohdistettu suhun, niin ei pysty näkemään valojen takana olevia ihmisiä? Aika kriipiä, kun kaikki näkee mut hyvin, mutta mä en nää ketään muuta huoneessa olevaa!

Lauantai

Lauantaina olikin sitten mun, Rosan ja Harrisonin (nimi muutettu :D) lyhytelokuvan kuvausten eka kuvauspäivä. Ajoin ensin koululle hakemaan kuvauskamat, mitkä olin perjantaina sullonut lokerooni. Sitten otin Rosan kyytiin ja suuntasimme meidän taloyhtiön kerhohuoneelle, joka toimi kuvauspaikkana. Lähdin hakemaan paikalle lapsinäyttelijämme Danin (nimi muutettu) ja hänen personal assistenttinsa Sonjan, ja Harrisonkin löysi pian kuvauspaikallemme ison tuotantopakunsa kanssa.

Danin ja Harrisonin yhteiskemia välittyi hienosti kameralle, ja Dan oli luonnollinen esiintyjä! Draamaa kuvauspäivään toivat mm. käryävät kuvausvalot ja palohälytykset, sekä erään asukkaan vihaviesti. Tosi söpöä oli, kun kuvattiin kohtausta ulkona, ja yhdessä talossa kaksi ihan pientä tyttöä kurkkimassa verhon raosta, koska niistä oli niin jännää nähdä kuvausryhmä. :D

Sunnuntai

Sunnuntaiaamuna lyhärimme kuvaukset jatkuivat ulkokohtauksella Oulunkylässä. Rosan ihana 10-vuotias pikkusisko Cutie (nimi muutettu) esitti Lily-nimistä roolihahmoa. Täytyy kyllä sanoa, että olemme saaneet aivan mahtavia lapsinäyttelijöitä leffaamme! Cutie oli niin söpö ja osasi englanninkieliset vuorosanansa mahtavasti, vaikka on opiskellut englantia vasta vuoden. Harrisoninkin pokka välillä petti kohtauksissa, kun Cutie oli niin hauska näyttelijä. Cutie ja Harrison onnistuivat molemmat mahtavasti näyttelijäsuorituksissaan, ja minäkin kieltämättä pitelin puumimikkiä erittäin mallikkaasti. :D

Meillä on muuten vähän paineita nyt tehdä toi leffa, koska pyysin tällä viikolla suomalaiselta artistilta Mikael Saarelta (jonka suuri fani olen) lupaa käyttää leffassamme yhtä hänen biisiään, ja Mikael on ihan fiiliksissä ja sanoi haluavansa nähdä valmiin tuotoksen. Jääääiks. :D

Loppupäivän tänään sunnuntaina olen yrittänyt levätä. Koin kuitenkin erittäin suuren onnistumisenkokemuksen, kun autolla ostoksilta tullessani osasin väistää hälytysajossa ajavaa poliisiautoa ihan oikeaoppisesti! Tämä on suuri juttu mulle, koska en inssissäni osannut väistää hälytysajossa ajavaa ambulanssia (inssivalvojani oli kiva ja päästi mut silti läpi). Nyt kuitenkin olin lähes ainoa pitkästä autoletkasta, joka osasi väistää! Wohooooooo!!!

P.s. Mun rakas vauvani eli kännykkäni on tällä hetkellä sairaana ja korjauksessa. Siksi tää postaus oli aika kuvaton. Mutta ollaan otettu noista lyhärin kuvauksista järkkäril paljon still-kuvia, laittelen tänne kun pääsen niihin käsiksi. ;)