Ystäväni Sonja astui viikko sitten armeijan harmaisiin ja eilen pääsin moikkaamaan tätä rohkeaa tytsyä Santahaminaan. Vietimme aikaa sotkussa ja tenttasin Sonjaa kaikenlaisilla armeija-aiheisilla kysymyksillä. Oli ihanaa nähdä taas ja saatiin nauraa oikein kunnolla.
Olin valehtelematta aika fiiliksissä, kun pääsin Santahaminaan. Olen niin monta kertaa yrittänyt livahtaa sinne tuloksetta. (Nyt taas tätä blogia lukevat viiksekkäät poliisiherrat, muistattehan että mikään täällä kirjoittamani ei ole totta.) Koin siis suurta ylpeyttä kun sain ajaa Sonjan kanssa sisään Santiksen porteista.
Sonja kertoi, että mä olen sen vastuulla vierailuni aikana. Hän kertoi myös sotilasalueen näkymättömästä rajasta, jonka ylittäessäni mut tultaisiin taklaamaan koko sotilaspoliisikompanjan voimin. Sainkin mahtavan idean, jota Sonja ei valitettavasti antanut mun toteuttaa, eli juosta rajan yli samalla huutaen "minä olen venäläinen vakooja". Olisin ollut oikein iloissani tälläisestä real life actionista, mutta ei se haitannut vaikken päässyt tätä toteuttamaan, koska tänään pääsin metroasemalla osaksi oikeata pidätysoperaatiota.
Poliisit jahtasivat erästä nuorta miestä, joka tuli seisomaan laiturilla viereeni. Yhtäkkiä herra laittoi kätensä takkinsa sisään, josta poliisit järkyttyivät valtavasti. He käskivät ihmisiä menemään kauemmas, mutta minä jostain syystä jäin rauhallisin mielin seisomaan mahdollisesti asettaan esille kaivavan miehen viereen. Poliisi tähtäsi miestä etälamauttimellaan, muttei joutunut käyttämään sitä, kun hänen parinsa sai herran jo rautoihin. Povitaskussa oli miehen mukaan ollut vain henkkarit. No, sainpa ainakin actionini ilman joutumista Supon kuulusteluun yhteyksistä Venäjän vakoiluun. En tosin tiedä onko mussa jotain pahasti vialla, kun ei syke melkeen yhtään noussut, kun mun vieressä seisoi agressiivinen mahdollisesti aseistettu mies. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa, että haluat kommentoida! Sana on vapaa. :)