Camera Adds Ten Pounds

Perjantaina editoitiin koulussa kuvamateriaalia, jota kuvattiin viime viikolla. Ja sanotaanko, että en ole koskaan nähnyt itseäni niin kaksoisleukaisena. Huomautettakoon, että kamerakulma oli alhaalta päin, mutta lisäksi toivon hartaasti että sanonta "camera adds ten pounds" todellakin pitää paikkansa.

Tällä viikolla sain postissa kauan odottamani kirjan. Kyllä, kyseessä on Scott Millsin omaelämäkerta. Joku saattaa ajatella, että olen addiktoitunut Scott Millsin radio showhun, mutta tämä ei pidä paikkaansa. (Oops, tajusin just että kuuntelen parhaillaan Scott Millsin showta. Okei, olen sitten.) Tuo kirja on kyllä paras ja hauskin kirja, mitä olen lukenut vuosiin!!! (vaikka olenkin viime vuosien aikana lukenut noin kolme kirjaa) Sitä vaan lukee ja lukee, ja olenkin jo sen puoli välissä. Harmittaa, että kun löydän pitkästä aikaa kirjan, jota jaksan lukea, se on niin nopeasti luettava!

Keskiviikkona olin Dallas Buyers Club -leffan ennakkonäytöksessä. Dallas Buyers Club on saanut ties kuinka monta palkintoa ja on Oscar-gaalassa ehdolla ties kuinka monessa kategoriassa. Ja kyllä vain, yksi kategorioista on Best Supporting Actor, jossa ehdokkaana on Jared Leto. Minähän olen tavannut tuon kyseisen herran useaan eri otteeseen, ja onkin minusta erittäin luonnollista että odotan hänen kiittävän minua Oscar-gaalassa palkintoa noutaessaan. En osaa vielä sanoa kiittääkö hän minua siitä, että revin kerran hänen statussymbolista karvahattuaan hänen kädestään, aiheutin hänelle lievän sydänkohtauksen Helsingin kadulla vai siitä, että tökin häntä puisella kepillä Seinäjoella. Täytyypi kai vain wait and see ja katsoa itse gaala 2. päivä marraskuuta.

Kaverini Jope kävi joululomalla Floridassa, ja lähetti mulle sieltä tosi mageen synttärikortin! Kun sen avaa, alkaa soimaan "Celebrate good times, come on!" Availin tuota korttia lomalla ihan fiiliksissä ja tietysti otin kortin mukaan kouluun heti ekana päivänä. Se toimii aivan mahtavana comic reliefinä tylsähköissä hetkissä, joita koulussa on vaikka muille jakaa. Jope antoi meille koulussa tuliaisina karkkeja, mikä sai mun innostushepulin vaan nousemaan entisestään.

Välillä tuntuu, että mun aivot saa ihan overloadin TV ja elokuvajuttuja! Kun niitä opiskelee koulussa, ajattelee aina kun ei ole muuta ajateltavaa, ja töllöttää sarjoja ja leffoja kotona, niin väistämättäkin alkaa tuntua että no more thanks. Koulussa pääsin mukaan tekemään meidän koululle televisiomainosta, mikä on jeejee, ja lisäksi teen koulussa lyhytelokuvaa. Kotona mulla on tekeillään yksi elokuvakäsikirjoitus, jota ajattelen joka hetki, kun ei ole muuta tekemistä. Ja se muu tekeminen on tietysti aika usein Netflixin tai Mentalistin katselua. Vois ehkä välillä mennä ulos tai jotain.