Paul Ardenin avaimet menestykseen - osa 1

(Tämä asiallinen ja sivistynyt bloggaus on omistettu Leenalle, joka piti tänään blogistani esitelmän tuleville johdon assistenteille. :D )

Ostin vähän aikaa sitten omaksi Paul Ardenin  It's Not How Good You Are, It's How Good You Want to Be -kirjan. Kannessaan se väittää olevansa maailman parhaiten myyvä kirja, enkä kyllä ihmettelisi vaikka tämä olisi totta. Tämä kirja on ollut yksi lemppareistani jo vuosia ja se on inspiroinut ja kannustanut minua monissa asioissa.

Tämä kirja on siitä hyvä, että se sopii kaikille alasta ja kiinnostuksen kohteista riippumatta. Haluat sitten olla menestyksekäs artisti, elokuvakäsikirjoittaja, kondiittori tai markkinointijohtaja, näistä ohjeista saat varmasti apua työelämään. Elämässä on helppo suoriutua asioista keskinkertaisesti ja tehdä asiat niin kuin ne pyydetään. Suurin haaste onkin, uskallatko ottaa riskejä, joiden avulla saattaisit suoriutua asioista keskinkertaista paremmin.

Esittelen teille ajatuksia, jotka tulivat mieleeni kirjaa lukiessa.

”Without having a goal it’s difficult to score.”

Uskon, että kaikilla teillä on joskus (tai joka päivä) ollut tunne, että haluaisi saada elämässään aikaiseksi jotain suurta. Jotkut haluavat jättää jälkensä historian kirjoihin, jotkut haluavat rahaa ja jotkut yksinkertaisesti haluavat toteuttaa itseään niin hyvin kuin mahdollista. Sen suuren aikaansaaminen ei kuitenkaan ole mahdollista, ennen kuin päätät mitä se suuri on ja alat tekemään erittäin kovaa työtä sen eteen.

“What’s wrong with it?”

 Kehuja on ihana saada ja kuulla. Niitä on myös paljon helpompaa antaa kuin kritiikkiä. Kun kaverisi esittelee sinulle tekemäänsä maalausta, positiivinen palaute tuntuu usein ainoalta mahdolliselta vaihtoehdolta. Tosiasiassahan jos kaverisi haluaisi kehittyä maalaajana, hänen pitäisi saada tietää, mikä hänen maalauksessaan on vikana. Miten muuten hän voisi tietää, mitä korjata? Jos haluat rakentavaa palautetta, älä kysy: ”Mitä pidät tästä?”, vaan: ”Mikä tässä on vikana?”.

“It’s all my fault.”

Tekosyitä, tekosyitä, tekosyitä. Oli liian kiire, pomo ei ymmärtänyt luovaa ideaasi, työryhmäsi muut jäsenet olivat laiskoja… On erittäin helppoa keksiä ulkopuolisia syitä, miksi et onnistunut tehtävässäsi. Me kaikki teemme sitä. Mutta myönnettäköön: jos jonkin asian haluaa oikeasti tehdä hyvin, siihen useimmiten pystyy. Sinun täytyy vain priorisoida asiasi oikein. Ja jos et siinä onnistu, sano: ”It’s all my fault.”

“Don’t look for the next opportunity. The one you have in hands is the opportunity.”

Lapsena oli kiva ajatella: “Sitten kun olen iso, lennän kuuhun tai olen laulaja.”  Nyt vuosia myöhemmin me olemme kuitenkin jo kasvaneet isoiksi, joten nyt olisi aika toteuttaa niitä unelmia.

Esimerkki unelmoijasta, joka halusi näyttelijäksi:

Tyttö opiskeli ensin näyttelemistä. Yhtenä päivänä koulun ilmoitustaululla oli ilmoitus avustajaksi Salattuihin elämiin. Tyttö pääsee avustajaksi. Hän käy avustajana yhteensä kymmenen kertaa. Siellä hän tutustuu kuvaussihteeriin, joka vinkkaa tytölle pienestä roolista harrastelijateatterissa.

Tyttö menee koe-esiintymiseen, mutta ei saa roolia. Siellä hän kuitenkin saa kokemusta koe-esiintymisistä ja menee luottavaisemmin mielin seuraavaan koe-esiintymiseen, jonka ilmoituksen hän löysi netistä. Hän ei saa tätäkään roolia, mutta löytää odotushuoneessa istuessaan lehdestä mainoksen Linnanmäen kilpailusta, jonka voittaja pääsee Lintsin televisiomainokseen. Tyttö voittaa kilpailun.

Radiokanava YleX:n tuottaja näkee mainoksen ja pyytää tyttöä tekemään muutaman nauhoitetun klipin, joita soitetaan YleX:n iltapäivissä insertteinä. Tyttö saa positiivista palautetta esiintymistaidoistaan ja perustaa Youtube-kanavan, joka kerää YleX:n sponsoroimana puolessa vuodessa 100 000 seuraajaa. Tyttö kutsutaan vieraaksi muutamaan talk showhun puhumaan supersuosion saavuttaneesta Youtube-kanavastaan.

Maikkarilla haastattelussa käydessään hän kysyy eräältä tuottajalta, olisiko Maikkarilla tarjota hänelle töitä näyttelijänä. Parin viikon päästä tyttö saa puhelun, haluaisiko hän tulla näyttelijäksi uuteen tv-ohjelmaan nimeltä Putous.

Tytön nimi oli Iina Kuustonen.

No ei ollut, mutta eikös olisi ollut siistiä jos olisi ollut? Joka tapauksessa tämä fiktiivinen tarina osoittaa, että tilaisuuksiin on tartuttava. Vai olisiko tämä tyttö osannut sanoa hiekkalaatikolla: ”Musta tulee kuuluisa näyttelijä silleen, että eka meen Salkkareihin avustajaks ja sit Lintsin mainokseen ja sit perustan suositun Youtube-kanavan ja sitten meen Putoukseen näyttelijäks.” Ei olisi, koska hän ei voinut tietää, mikä Youtube tai Putous on. Eikä siksi, ettei hän olisi voinut tietää millaisia tilaisuuksia hänen eteensä tulee.

Yhtä hyvin hänestä olisi voinut tulla näyttelijä jollain toisella tavalla. Mutta asiat vain sattuivat tapahtumaan tuolla tavalla. Ja mieti, missä hän olisi jos hän ei olisi tarttunut mihinkään hänen eteensä tulleeseen tilaisuuteen?

Joten tartu tilaisuuksiin. Ja juuri siihen, mikä on edessäsi juuri nyt.

(Lisää Paul Ardenin avaimet menestykseen osassa 2, jota ei välttämättä tule koskaan)