Innostuin nyt kirjoittamaan bloggausta, koska niin no....
Ensinnäkin olen nyt tekemässä 3D-animaatiota luokkahuoneessa, jossa istuu vanhempi miesopiskelija. Itseasiassa hän lähti juuri sekunti sitten. Syy siihen saattoi olla se, että liikahdin äsken tuolillani, ja tästä syntyi erehdyttämättömästi pierua muistuttava ääni. Herra kääntyi katsomaan minua järkyttynyt ilme kasvoillaan ja mietin, olisiko mun pitänyt vitsailla jotain "eheh, ihan ku pieru", mutta mua nolotti liikaa.
Juuri äsken hän pakkasi nopeasti kamppeensa ja lähti taakseen katsomatta. Oloni on kuin yhteiskunnasta syrjäytetyltä hylkiöllä. Ei se ollut pieru! Onneksi keksin kirjautua bloggeriin, sillä nyt kun pääsen kertomaan edes jollekin ettei se ollut oikea pieru, olo helpottaa valtavasti.
Harmi, että minun ja tuon miehen ystävyys loppui tuohon. Hänen tullessaan luokkaan juttelimme oikein mukavasti small talkia, ja luulin saaneeni ensimmäisen yli 50-vuotiaan ystävän. Ei kai sitten.
Olen koukussa Britannian X Factoriin. Katson sitä ITV:n sivuilta joka viikonloppu. Viime viikonloppuna kilpailusta putosi yksi suosikeistani, Kingsland Road. Tuossa alla kuva tästä bändistä.
Olin surullinen kun he tippuivat, mutta äsken koin iloisen yllätyksen kun kuuntelin Scott Mills showta BBC Radio ykköseltä ja nämä poitsut olivat vieraina. Jiiiihaaa!!!
Täällä koulussa on kylmä ja tyhjää!!! Oh my god, nyt se mies tuli takaisin tänne luokkaan! I'm so happy! Ehkä se vaan meni ulkopuolelle odottamaan, että pierun haju laskeutuisi.
Anteeksi tästä bloggauksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa, että haluat kommentoida! Sana on vapaa. :)