Yritin miettiä viisailla aivoillani taktiikkaa, miten pääsisin pois tilanteesta mahdollisimman nopeasti. Kun herra kysyi onko HelsinkiMissio mulle tuttu, suustani pääsi että jooo olen itsekin ollut mukana. Ajattelin että silloin feissari päästäisi mut jatkamaan matkaa. Mutta ei, hänhän innostui siitä vain enemmän.
Tässä vaiheessa teidän on hyvä tietää, etten tiennyt mikä HelsinkiMissio on. Tiesin, että se ehkä liittyy jotenkin vanhusten yksinäisyyden vähentämiseen, mutta en yhtään tarkemmin. Tietenkin feissari halusi seuraavaksi yksityiskohtia.
"Millaisia hommia sä meillä teit?" hän kysyy. Pidän lyhyen toiveikkaan tauon, jos vaikka feissari antaisi mulle vastausvaihtoehtoja. Niitä ei tule.
"Ööö... no mä olin pitämässä seuraa..." sanon ja odotan jännittyneenä feissarin reaktiota.
"Ahaa, eli sä olit tukihenkilönä."
"Joo, kyllä." Huh crisis averted!
Sen jälkeen feissari halusi kuulla teenkö tällä hetkellä muita vapaaehtoistöitä ja jotenkin päädyin kertomaan olevani vapaaehtoisena Planilla. Onhan toi jollain pienellä tavalla totta, koska olen ollut siellä vapaaehtoisena ja saan vieläkin niiltä newslettereitä. Eh.
Improvisoin vielä vähän lisää vastauksia feissarin esittämiin kysymyksiin kokemuksistani HelsinkiMissiosta. Omatunto alkoi kolkuttaa viimeistään kun feissari ojensi kätensä ja kätteli mua.
"On kyllä hienoa päästä tapaamaan teitä tukihenkilöitä. Hienoa työtä teette!"
Feissari kysyy multa vielä haluaisinko mahdollisesti tulla kuukausilahjoittajaksi. Kun vastaan kieltävästi, feissari sanoo:
"Ei tarvitse mitään pahoitella, oot tehnyt meille jo ihan tarpeeksi!"
Nooh, mutta ainakin helvetissä on sitten aina kesä.
 |
| Jouduin katsomaan kahdesti kun näin Mannerheimin tiellä tälläsen! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Ihanaa, että haluat kommentoida! Sana on vapaa. :)